Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet AFRY:n johtavat asiantuntijat, jotka jakavat näkemyksiään aiheista, jotka vaikuttavat Scanfiliin, asiakkaisiimme ja koko alaan.
AFRY on tutkinut perusteellisesti teollisuuden seisokkeja, kunnossapitotöitä ja tuotantokatkoksia (STO) Pohjoismaissa ja havainnut, että käytännössä kaikki teollisuuslaitokset kamppailevat STO-toimenpiteidensä kanssa. STO-toimenpiteiden suurimpia haasteita ovat aikataulun noudattaminen sekä työn ja budjetin ylitykset. Ongelmat johtuvat lähes aina suunnittelun puutteista.
Käytöstäpoisto, kunnossapitokäynti tai tuotantokatkos (STO) – kolme termiä, jotka tarkoittavat samaa asiaa riippuen siitä, millä teollisuudenalalla toimimme – on tapahtuma, jossa teollisuuslaitos tai jotkin prosessiyksiköt poistetaan käytöstä suunnitelluksi ajaksi huolto-, tarkastus-, kunnostus- tai uudistustöiden suorittamiseksi. Tässä artikkelissa käytämme yksinkertaisuuden vuoksi termiä ”shutdown” kaikista STO-tapahtumista. Käytöstäpoistot ovat keskeinen osa teollisuuslaitosten omaisuudenhallintaa, ja käytöstäpoiston epäonnistuminen voi vaikuttaa merkittävästi tuottavuuteen ja voittoihin, jos käytöstäpoisto ei täytä tavoitteitaan tai johtaa käynnistämisen viivästymiseen. Koska käytöstäpoiston kustannukset voivat olla huomattavat, teollisuuslaitosten tulisi kiinnittää enemmän huomiota käytöstäpoiston suunnitteluun ja aikataulutukseen.
Vuotuinen seisokki on teollisuuslaitoksen vuoden tärkein tapahtuma. Seisokin onnistunut toteuttaminen luo perustan laitoksen suorituskyvylle seuraavana vuonna, ja siksi on äärimmäisen tärkeää, että seisokin tavoitteet saavutetaan sen toteuttamisen yhteydessä. Tuotantolaitoksissa seisokin kesto voi myös vaikuttaa merkittävästi laitoksen kannattavuuteen, ja juuri tässä vaiheessa hyvä suunnittelu, aikataulutus ja aikataulun noudattaminen vaikuttavat suoraan liikevaihtoon.
Kokonaisvaltaisen ymmärryksen puute seisokkien prosessinhallinnasta
AFRY tutki noin 10 teollisuuslaitoksen seisokkien onnistumista Suomessa ja Ruotsissa, mukaan lukien suuret sellu- ja paperitehtaat, teräs- ja metallitehtaat, mineraalijalostuslaitokset sekä itsenäiset energialaitokset. Liiketoiminta- ja tuoteperspektiivistä katsottuna nämä laitokset olivat hyvin erilaisia, minkä vuoksi oli mielenkiintoista havaita niin paljon yhteisiä piirteitä niiden seisokkiprosesseissa.
Tutkimuksemme perusteella on selvää, että seisokkia pidetään yleisesti vuoden tärkeimpänä yksittäisenä tapahtumana, mutta sitä ei hallinnoida sen merkityksen mukaisesti. Seisokki koostuu tyypillisesti huoltotöistä, joita ei voida suorittaa normaalin toiminnan aikana tai investointihankkeiden toteuttamisen yhteydessä. Tämä monimutkaisuus ja ”ainutlaatuisuus” asettavat haasteita teollisuuslaitoksille vuoden aikana, kun ei ole olemassa virallista prosessia tai erillistä organisaatiota, joka hallinnoisi koko seisokin alusta loppuun, tavoitteiden asettamisesta suunnitteluun, toteutukseen ja käynnistykseen.
Havaitsimme, että suurin osa yrityksistä hallinnoi vuosittaista seisokkia erillisten seisokkialihankkeiden kautta, joissa yksittäiset projektipäälliköt johtavat omien alihankkeidensa suunnittelua ja osastot vastaavat näiden alihankkeiden välisestä koordinoinnista. Yleisesti ottaen havaittiin, että vastuu joko puuttuu, jää ihmisten ja osastojen välisiin aukkoihin tai toteutuu vain koko ajanjakson tasolla. Vaikka useimmilla teollisuuslaitoksilla oli kriittinen polku sisällytettynä seisokin toteutusaikatauluunsa, yhdelläkään niistä ei ollut kattavaa prosessia ja käytäntöä koko seisokin hallinnoimiseksi. Tyypillisesti seisokki on jaettu eri vaiheisiin, mikä jättää aukkoja suunnittelun, ohjauksen tai aikataulutuksen, hankintojen, toteutuksen, valvonnan ja käynnistämisen yhteensovittamisen välille. Tehtailla oli vaikeuksia siirtymisessä vaiheesta toiseen sekä koko seisokin kokonaisvaltaisessa ymmärtämisessä.
Ilmeisimmät puutteet liittyivät •
puuttuviin tai huonosti määriteltyihin vaatimuksiin,
• viivästyneeseen suunnitteluun,
• epätarkkoihin aikatauluihin,
• puuttuviin ohjeisiin,
• huolimattomaan valvontaan,
• tehottomaan urakoitsijoiden hallintaan sekä
• työn etenemisen seurannan puutteisiin.
Edellä luetellut tekijät ovat kuitenkin kaikki onnistuneen seisokin keskeisiä osatekijöitä, ja sellaisina ne sisältyvät järjestelmälliseen seisokkiprosessiin.
Kolme tekijää, joilla varmistetaan onnistunut seisokki-kunnostus-huoltokatko (STO)
. Yhteenvetona voidaan todeta, että seisokin monimutkaisuuden ja poikkeuksellisen luonteen vuoksi on ilmeistä, että teollisuuslaitoksille on haastavaa suoriutua siitä erinomaisesti. Vaikka laitoksissa on eroja, on selvää, että niiden kaikkien tulisi muuttaa tapaa, jolla ne hallinnoivat vuoden tärkeintä tapahtumaa.
Tutkimuksemme perusteella olemme koonneet kolme näkökohtaa, joilla varmistetaan teollisuuslaitoksen seisokin onnistuminen:
• Tarkastele seisokkia kokonaisvaltaisesti, alkaen varhaisesta tavoitteiden asettamisesta ja päättyen jälkianalyysiin.
• Laaditaan ja sitoudutaan suunnitelmaan, joka kattaa koko seisokin elinkaaren, ja varmistetaan, että kaikki toimet suoritetaan oikeaan aikaan, mukaan lukien työluetteloiden laatiminen ja laadunparannustoimenpiteet, jotka turvaavat laitteiden käytettävyyden tulevalla ajanjaksolla.
• Kiinnitetään entistä enemmän huomiota hankintoihin, mukaan lukien vaatimusten määrittely, toimittajien seulonta ja toimitusten nopeuttaminen, joita voidaan hyödyntää myös toteutuksen aikaisen valvonnan tukena.
Muista lisäksi kiinnittää huomiota suunnitteluprosessin kattavuuteen sekä siihen, mitä aiempien yritysten jälkianalyysistä voidaan oppia, ja hyödyntää näitä tietoja koko seisokin prosessin parantamiseksi.
Juhana Litja
, AFRY:n globaalin prosessiteollisuuden digitaalisen muutoksen johtaja
Timo Lehtola
, osastopäällikkö, AFRY Finland Oy